Satakunnan Osuuskauppa 100 vuotta

Osuustoiminta rantautui Suomessa otolliseen maaperään 1900-­luvun alussa. Se istui hyvin suomalaisten ajattelutapaan ja omatoimisuuteen. Sen perusperiaatteet – avoin jäsenyys, kansanvaltaisuus ja ylijäämän jako suhteessa palveluiden käyttöön – oli helppo omaksua.  

Kaupankäynnin kipupisteitä tuohon aikaan olivat kohtuuttoman korkea hintataso, orjuuttava velkakauppa sekä maaseudun surkea kauppapaikkatarjonta. Hygienia ja laadunvalvonta olivat usein heikolla tolalla eikä kuluttajansuojasta ollut tietoakaan. Näihin kaupan sairauksiin osuustoiminta tarjosi lääkkeitä alueellisen ja paikallisen toiminnan keinoin: olemalla lähellä asiakkaita, apuna heidän arjessaan.



Sotavuosina niin jokapäiväistä arkea kuin myymälöiden toimintaa pyörittivät luonnollisesti naiset. Tähän ajankohtaan ajoittuu monessa osuuskaupassa naistoimikunnan perustaminen – niin myös Satakunnassa, jossa naistoimikunta aloitti toimintansa ensimmäisten osuuskauppojen joukossa vuonna 1943. Naistoimikuntien erittäin aktiivinen rooli säilyi myös sotien jälkeen ja niitä perustettiin yhä lisää. 1950­-luvun puoliväliin mennessä naistoimikunta oli lähes jokaisessa maamme yli 300 osuuskaupassa. Naistoimikuntien työtä tuki ja ohjasi vaikutusvaltainen SOK:n kotitalousosasto, jolla oli merkittävä rooli kuluttajavalistustyössä.

Vuonna 1944 miehet palasivat jatkosodasta takaisin töihinsä, ja päästiin vihdoin uudelleen rakentamaan sitä, minkä sota oli särkenyt. Paljon korvaamatonta oli maakunnassa kuitenkin menetetty: talvisodassa kaatui 1 589 satakuntalaista, jatkosodassa uhreja oli 4 021. Sotien jälkeen pellervolaisella osuustoimintaliikkeellä oli merkittävä rooli maamme jälleenrakentamisessa. Maaseudun uudelleenasuttaminen ja henkiinherättäminen tapahtui osuuskauppojen, osuuspankkien ja tuottajaosuuskuntien vahvalla myötävaikutuksella.



Satakunnan Osuuskaupassa vuodet 1945–56 olivat vahvaa myymälöiden rakentamisen aikaa. Huimasti kasvoi myös myynti, joka vuonna 1956 ylitti miljardin markan rajan. Toisin kävi kuitenkin kannattavuuden, joka alkoi selvästi heikentyä. Myymälöiden määrä saavutti huippunsa 50-­luvun puolivälissä. Tämän jälkeen, 60-­luvulta alkaen, huonosti kannattaneita pienmyymälöitä alettiin vähitellen sulkea. Maaseudulla kauppapalveluita täydennettiin myymäläautoilla. Maakunnassa ensimmäisenä asiakkaiden luokse huristeli Kokemäen Osuuskaupan myymälä auto. Satakunnan Osuuskaupan oma myymäläauto aloitti kierroksensa vuonna 1957.

Jos vielä 60-­luvulla kaupat olivat enimmäkseen pieniä ja yksilöllisiä, niin kaupungeissa kuin maaseudulla, muuttuivat ne 70-­luvulla valikoimiltaan monipuolisemmiksi ja keskenään entistä yhdenmukaisemmiksi. Vuosi 1973 oli osuuskaupan siihenastisen historian suurin investointivuosi. Silloin avasi ovensa Porin Mikkolassa Sokos­market, Prisman edeltäjä. Sen yhteydessä toimi myös rauta­maatalouskeskus ja uusi viljavarasto. Tavaratalo Sokos Satakunta aloitti toimintansa samana vuonna, ja näyttävästi aloittikin: avajaisiin rynnisti yli 10 000 uteliasta satakuntalaista. Vuonna 1974 osuuskauppa osti Porissa jo vuodesta 1945 toimineen maineikkaan Palin Oy:n koko osakekannan sekä Yrjön Auto ­nimisen avoimen yhtiön yhtiöosuudet.

1980­-luvun alussa lähes kaikki osuuskaupat olivat ajautuneet syviin taloudellisiin vaikeuksiin. Vuodesta toiseen selvittiin vain säästökassojen turvin ja hyvinä aikoina kertynyttä omaisuutta realisoimalla.
Liiketoimintastrategian ytimenä oli liiketoiminnan jakaminen perustoimialoihin, joita hoitaisivat osuuskaupat, ja paljon pääomia vaativiin tukitoimialoihin, joita hoitaisi SOK. Perustoimialoiksi määriteltiin päivittäis­ ja erikoistavarakauppa sekä maatalous­ ja rautakauppa. Tukitoimialoja puolestaan olivat hotellit, ravintolat, maatalouskonekauppa, autokauppa, huoltoasemat ja teollisuus. Avaimia tulevaan menestykseen olivat keskitetty hankinta sekä tehokkaat marketkaupan ketjut. niistä ensimmäisenä syntyi vahvasti ruokakauppaan keskittyneiden, kunta- ja kaupunginosakeskuksiin rakennettujen S-markettien verkosto.

Vuoteen 1991 mennessä kaikki alueosuuskaupat olivat mukana asiakasomistajajärjestelmässä ja vuoteen 1994 mennessä myös kaikki S-­ryhmän liiketoiminnat oli kytketty sen piiriin. Asiakasomistajuuden symboliksi ja käytännön työkaluksi kehitettiin vihreä S-­Etukortti. Sillä jäsentalous sai käyttöönsä kaikki asiakasomistajuuden edut kaikissa S­ryhmän toimipaikoissa. Satakunnan Osuuskauppa otti kortin käyttöön ensimmäisten joukossa jo vuonna 1990.

Satakunnan Osuuskauppa on tänä päivänä maakunnan suurin yksityinen työllistäjä ja palvelutyönantaja. Sen palkkalistoilla oli vuonna 2016 noin 1 300 henkilöä. Heistä esimiehiä on lähes sata. Vahvasti investoineen osuuskaupan välillinen työllistämisvaikutus Satakunnassa on lisäksi ollut viimeisten kymmenien vuosien aikana erittäin suuri.

Osuustoiminnan kivijalkoja ovat avoin jäsenyys, demokratia ja tasa­-arvo. Lisäksi periaatteisiin kuuluu, että toiminnasta syntyvä ylijäämä eli voitto käytetään osuuskunnan hyväksi: jäsenkunnan palkitsemiseen, toiminnan kehittämiseen ja omaan henkilöstöön.

Osuusliikkeen olemassaolon oikeutus syntyy siitä, että se ottaa tehtäväkseen tuottaa palveluja ja etuja jäsenomistajilleen, eikä maksimoi euromääräistä tulosta asiakkaiden kustannuksella. Satakunnan Osuuskauppa käyttää tuloksensa uusiin investointeihin ja innovaatioihin, hyvään huolenpitoon henkilökunnastaan ja ehdottomasti asiakasomistajiensa palkitsemiseen, sillä heitä varten osuuskauppa on olemassa.

 

Teksti pohjautuu Kimmo Salon ja Pälvi Salon kirjoittamaan Satakunnan Osuuskaupan juhlakirjaan Hyvä satakuntalainen, joka ilmestyy helmikuussa 2017.

100kunta CSS