23.7.2019

Osa 24: Suntio toimi teurastajana

Maaseutumyymälät 1970-luvun alussa olivat kovin toisenlaisia kuin tämän päivän supermarketit ja nykyaikaiset lähimyymälät. PKO:n Kontiolahden myymälässä työskennellyt Reijo Martikainen on muistellut, kuinka kauppa oli aikansa todellinen palvelutalo. Sillä oli oma leipomo, kaksi kuorma-autoa ja pihalla bensatankki.

Tarjolla oli niin rakennustarviketta kuin vesijohtoputkia. Metsästä ajettiin halkoja myyntiin. Ostetusta viljasta erotettiin jyvät akanoista liikkeen omalla viskurilla. Kyliltä ostettiin lihakarjaa. Eläimet lahdattiin myymälän varastossa, missä teurastajana toimi seurakunnan suntio.

Toisaalta herra Martikaisen edelliset työt Kontiorannan varuskuntamyymälässä olivat aika moderneja. Hän ajoi maidot, leivät ja muut päivittäistavarat henkilökunnan asuntojen ja upseerikerhojen oville tilausten perusteella.

Ja kun kaupasta sai lainaksi täydellisen astiaston, oli jakamistalous jo keksitty.

Hammaslahden myymälässä keväällä 1970 aloittanut Ulla Sallanen muistaa hakeneensa maitokärryillä juomat kellarista ja jauhot ulkovarastosta, pussittaneensa jauhot ja jauhaneensa kahvin pavuista. Asiakkailta ostettiin sieniä, kaloja ja kananmunia. Liha tuli ruhoina tai puolikkaina, sillit 200 litran tynnyreissä.