1.7.2019

Osa 21: Elämää Kolin kyläkaupassa

Sotien jälkeen elämä syrjäseuduilla alkoi pikku hiljaa palautua uomiinsa. Pohjois-Karjalan Osuusliikkeellä olisi ollut haluja rakentaa lisää myymälöitä, mutta rakennustarvikkeista, rauta- ja metallitavaroista oli huutava pula. Näin verkoston levittäminen maaseudulle viivästyi.

Myymälöillä oli maaseudulla omat liikeajat, sillä kyläkauppa oli jo tuohon aikaan käytännössä auki läpi vuorokauden: ei ehkä kaupan pääovi, mutta ainahan saattoi kiertää kauppiaan ovelle. Ja silloin oli lähdettävä myymään vaikkapa tervaa jouluaamuna.

Asiakas oli kenties hiihtänyt kaupalle soita ja saloja pitkin pienen iäisyyden. Tästä kertoo Aune Korhonen artikkelissaan kaupankäynnistä Kolilla. Valikoimaa maalaisosuuskaupassa riitti huulipunasta lipeäkiveen. Paperitavaran joukossa oli Pellervon kustantamia kirjoja.

Ei tarvinnut kaupungista lähteä hakemaan vaatteitakaan tai kenkiä. Tupakkapuolella myytiin Saimaata, Työmiestä ja Armiroa.

Saippuan vapauduttua tulivat Ilona ja Palmu, ja makeisten ja kahvin vapauduttua herkut ja houkutukset. Lapset kinusivat räikeän väristä limonadia.

Keväisin kylvöaikaan tarvittiin siemeniä ja apulantoja, joskus joku konekin. Kaikkien tuotteiden saanti helpottui 1940-luvun lopulla.

Syksyisin kauppaan oli hankittava tavaraa kelirikkoajaksi ennen Pielisjärven jäätymistä, laivaliikenteen loppumista ja teiden pettämistä.

Teksti on esimakua  PKO:n 100-vuotishistoriikista.