1.7.2019

Osa 20: Polvijärven Osuuskauppa taipuu fuusioon

1960-luvun aikana koko Suomessa suuri osa pienistä osuuskaupoista ja osa suuristakin ajautui syviin taloudellisiin vaikeuksiin. SOK ei kuitenkaan halunnut päästää niitä konkurssiin, vaan tuki niitä taloudellisesti ja puhui fuusioiden puolesta.

"Todellisen suurosuuskaupan" perustaminen Pohjois- Karjalaan oli noussut ensimmäisen kerran esille jo vuonna 1964. SOK:ssa laadittujen suunnitelmien pohjalta PKO:hon olisi liitetty neljän vuoden sisällä kuusi osuuskauppaa.

Ensimmäiseksi PKO:hon liittyi Martonvaaran Osuuskauppa vuonna 1966. Pari vuotta myöhemmin suurosuuskaupan synnyttämistä yritettiin uudelleen.

Polvijärvellä pienen osuuskaupan kannattavuus oli jatkuvasti heikentynyt, ja edessä olevat näkymät lupasivat huolestuttavia lisärasituksia. Voimien kokoaminen tuntui oikealta ratkaisulta, vaikka paikkakuntalaiset pohtivatkin, säilyisivätkö maatalouskaupan ja rakentamisen palvelut alueella. Vuonna 1968 Polvijärven Osuuskauppaan liittyi 14 uutta jäsentä. Ikävä kyllä tarkalleen yhtä monta erosi tai muutti paikkakunnalta. Näin jäsenluku säilyi 655:ssä. Lopulta osuuskauppafuusio meni suhteellisen helposti läpi.

PKO:n johtokuntaan valittu Esko Varis arvelee, että "valintaani vaikutti varmaan se, että Polvijärvi oli sekä Joensuun Osuusmeijerin maidontuottajana että osuuskaupan jäsenkunnan peittoprosentissa maakunnan ykköspitäjä".

Halkokaupassa kunnostautuneella osuuskaupalla oli pitkin 1960-lukua niskoillaan liuta huonosti kannattavia kyläpuoteja.

Kyläkauppojen alasajot Varis koki hyvin raskaina "etenkin kun niitä ei esimerkiksi kotikunnassani millään tahdottu ymmärtää. Noina vuosina hallinnon työskentely oli melkoista tahkoamista, kun kyläkaupat olivat koko ajan kantona kaskessa".

Vuonna 1968 PKO:n liittyi myös Kuusjärven Osuuskauppa.

Teksti on esimakua syksyllä ilmestyvästä PKO:n 100-vuotishistoriikista.