1.7.2019

Osa 19: Kontiolahden isännät tekivät sankariteon

PKO:n laajentuminen oli sen perustamisen jälkeen nopeaa. Se oli myös uhkarohkeaa, sillä investoinnit tehtiin velkarahalla.

Alkuvuosina vetoapua saatiin sota-ajasta, jolloin hinnat nousivat, myynnit kasvoivat ja tulokset parantuivat. Eteenpäin mentiin kuin luonnostaan. Paluu rauhaoloihin oli sitten kivuliasta.

Tilinpäätös vuodelta 1922 paljasti karun totuuden: osuuskaupan joka ainoa myymälä tuotti tappiota. Repäiseväotteinen ensimmäinen toimitusjohtaja, joensuulainen Heikki Turunen sai luvan lähteä.

Hallintoneuvosto katsoi tällöin osuuskaupan tappion niin musertavaksi ja liikkeen jatkamisen sikseen mahdottomaksi, että vain tavarantoimittajien vastaantulo saattoi sen pelastaa. SOK, Hankkija ja eräät yksityiset lupautuivat kriisijärjestelyihin, minkä lisäksi hallintoneuvosto joutui menemään takuuseen jäljelle jääneiden velkojen maksusta.

Ilomantsilainen maamieskoulun johtaja Lauri Saloheimo muisteli vuonna 1958, että "erityisesti Kontiolahden isännät Räsänen, Takkunen ja Eskelinen heistä erikseen mainittuina panivat liikkeen pyörimään omalla vastuullaan. Oma kauppa piti olla myös maanviljelijöillä."

Tämä oli sankariteko PKO:n taistelussa olemassaolostaan.

Teksti on esimakua PKO:n 100-vuotishistoriikista.