14.5.2020

Miksi kiirehtiä perille? Matkalla on usein paljon hauskempaa

Motoristi Marko Saarenkedolla on tavismieheksi takanaan kilometrikaupalla seikkailuja. Viimeisten seitsemän vuoden ajan matkoissa on ollut oma erityinen latauksensa, sillä Leafin alleen ottanut mies on yksi suomalaisen sähköautoilun pioneereista ja tosielämän testiajaja. Eräs sähköautolla ajetuista reissuista vei henkeäsalpaaviin maisemiin Pohjois-Norjan Lofooteille.

Telttailuvarusteet, petivaatteet, kahden viikon vaatekerrat ja pari polkupyörää. Poika ja minäkin mahduimme vielä mukavasti kyytiin ja starttasimme toissakesän heinäkuun helteessä kotoamme Kangasalta kohti Lappia. Auton matkamittari odotti kärkkäänä pääsevänsä ahmimaan tulevat 3 000 km ja LeafSpy kanteli täyteen ladatussa akussa olevan 37,7 kWh:n verran energiaa.

Ensimmäinen etappimme oli vajaan 300 kilometrin päässä omalla mökillä, mutta sitä ennen teimme pakollisen latauspysähdyksen Jyväskylässä. Jo tällä matkalla auton akku oli lämmennyt kesäkuumassa sen verran, että saimme täyden lataustehon sijaan noin 31 kWh:n tehoa. Jätettiin auto rauhassa laturiin keräämään energiaa ja poikettiin sillä välin sukuloimaan ja ruokaostoksille Prismaan.

Tauot on se juttu

Pitkän matkan sähköautoilu tarkoittaa parhaimmillaan lataustaukojen hyödyntämistä myös omaan latautumiseen. Jäimme lopulta nauttimaan mökkeilystä pariksi päiväksi ennen kuin jatkoimme pohjoiseen. Pellossa meidät yllätti se, että pikalaturit eivät toimineet ja puolen tunnin pikalatauksen sijaan lataustauko venyi muutamaksi tunniksi. Siinä oli hyvää aikaa käydä uimassa ja pyöräilemässä.

Muoniossa meitä odotti hotelliyö, jonka aikana Leaf latautui seuraavan päivän ajoa varten. Nopeampaakin reittiä Norjaan olisi päässyt, mutta halusin nimenomaan testata, miten Lofooteille pääsee käsivarren kautta. Kilpisjärvelle saavuttuamme oli myönnettävä, että Norjan puolelle ei pelkällä pikalatauksella huristella. Ei muuta kuin töpseli kiinni Kilpishallin latauspisteeseen ja poronkäristykselle! Mikäs hätä meillä siinä Saanan juurella kesää katsellessa. Aikaahan meillä oli.

Latausverkosto laajenee Pirkanmaalla

Norjassa sähköautojen latauspisteiden verkosto on tällä hetkellä maailman kattavin. Ruotsissa tilanne on suunnilleen samanlainen kuin Suomessa: verkosto laahaa perässä suhteessa autojen määrän kasvuun.

– Pirkanmaan Osuuskaupalle on tullut asiakkailta palautteita latausverkoston laajentamisesta, ja kesään mennessä näihin toiveisiin päästään vastaamaan. Olemassa oleviin latauspaikkoihin saadaan lisäpaikkoja, ja asennamme myös kokonaan uusia latauspisteitä, kertoo Pirkanmaan Osuuskaupan polttoneste- ja autonpesukaupan ryhmäpäällikkö Riku-Pekka Lehtonen.

– Latausta saa jatkossa Pirkanmaan kaikista Prismoista, Sokokselta, Tesoman ja Valkeakosken S-marketista sekä Toijalan ABC:ltä. Tulevaisuudessa esimerkiksi uudet Prisma-yksiköt varustetaan automaattisesti sähköautojen latauspalveluilla. Olen iloinen, että pääsemme vihdoin panostamaan sähköautoilijoiden palveluihin. Tämä on yksi niistä teoista, joilla olemme mukana ilmastotalkoissa. S-ryhmän sähköstä uusiutuvaa on tällä hetkellä noin 97,5 prosenttia, Riku-Pekka muistuttaa.

Myös Markolle sähköautoilu on ilmastoteko:

– Olen taipuvainen ajattelemaan, ettei pieniltäkin tuntuvia vastuullisuustekoja kannata jättää tekemättä sen takia, että ei pysty isompia toteuttamaan. En pysty ratkaisemaan maapallon tai edes Suomen ilmansaasteongelmia tai ilmastonmuutosta. Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä omasta mielestäni merkityksellistä ympäristötekoa ajamalla fossiilisten polttoaineiden sijaan sähköautolla ja tuottamasta maaseutukotini katolla itse uusiutuvaa sähköä.

Elämänmittaisia muistoja

Yhä useampi Markon automatkoista on suuntautunut pohjoiseen: Lapin koskematon luonto on vienyt miehen sydämen, ja etenkin Norjan puolen jylhät maisemat hän on kokenut vaikuttavuudessaan ainutlaatuisiksi. Vuoret ovat tarjonneet myös täydelliset puitteet isän ja teinipojan yhteiselle harrastukselle, alamäkipyöräilylle.

Lofootit olivat vielä hienommat kuin olin ajatellut. Olimme pari yötä maksuttomalla leirintäalueella, joka toimii monen surffarin ja vuorikiipeilijän leiriytymispaikkana. Oman hiljaisen hetkeni sain aamuvarhaisella auringon noustessa, trangialla keitelty aamukahvi kädessä. Kyllä sielu riemuitsi. Muutama yö vietettiin kalastajamökissä, jossa autoa sai ladattua. Kylältäkin pikalatureita löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Yhtenä päivänä valittiin pojan kanssa vuori ja työnnettiin DH-pyörä ja dirt-pyörä sen huipulle. Ylös meno kesti puolen päivää ja vaati pakaraa, sitten nautiskeltiin ja laskettiin alas.

Lofooteille ajeli meidän kanssamme samaan aikaan toinenkin sähköauto, jonka tuttu kuski on intohimoinen vuorikiipeilijä. Tämä herrasmies oli luvannut pojalle ja minulle oppitunnin vuorikiipeilyyn, ja olihan se aivan uskomatonta vielä niissä maisemissa. Sään nopea vaihtelu toi touhuun oman jännitysmomenttinsa. Norjan vuorista jäi meille tärkeä yhteinen muisto: poika ja minä, pilvet alapuolellamme.