12.2.2020

Erityisen unelma tavallisesta elämästä

Karvialainen Ville ja tamperelainen Juuso haaveilevat siitä, että he saisivat tehdä tulevaisuudessakin työtä ja elää aivan tavallista elämää. Miehet eivät ole koskaan tavanneet toisiaan, mutta heillä on muutakin yhteistä: heitä yhdistää positiivisen elämänasenteen ja liikunnallisuuden lisäksi se, että kumpikin työskentelee erityistä tukea tarvitsevana työntekijänä Pirkanmaan Osuuskaupalla.

  • Karvian Salessa työskentelevät "Salen tytöt ja Ville". Kuvassa Villen kanssa myymäläpäällikkö Soile.

Nuorimies vilahtaa hyllyjen välissä. Pian hän näkyy työntävän kärryllä limsapulloja varaston puolella ja sitten jo hyllyttävän kuivatavaraa. Kun istumme alas, mies vaikuttaa oikein rauhalliselta kaverilta, ja huomaan jutellessamme, että meillä kummallakin on siniset silmät. Totuus on kuitenkin se, että vain toinen meistä näkee.

– Olen Ville Käkelä Karviasta. Olen kaksikymmentä vuotta ja olen ollut syntymästäni asti heikkonäköinen, koska olen syntynyt keskosena. Näkövammani haitta-aste on 90 %, eli minut luokitellaan käytännössä sokeaksi.

Ensimmäistä kertaa Ville pääsi kokeilemaan Salessa työskentelyä TET-harjoittelussa, minkä jälkeen hänellä oli kaupalla parin kuukauden pesti, jonka hän hoiti avustajan tuella. Seuraavaksi Villelle järjestyi TE-keskuksen kautta ensin puolen vuoden mittainen työkokeilu kauppaan, ja sitten mies asteli itse esimiehen puheille pyytämään työpaikkaa. Paikka järjestyi viime kesänä, ja viimeisen vuoden ajan Ville on työskennellyt jo ilman avustajaa.

– Tutussa ympäristössä osaan kyllä kulkea ja pärjään yksin, mutta oudommassa paikassa seuraan edellä olevaa henkilöä, jotta huomaan, tuleeko vaikka portaita. Näen vasemmalla silmällä läheltä pieniä asioita, kaukaa taas erotan isoja asioita ja hahmoja, hän kertoo.

Palvelu pelaa haasteista huolimatta

Villen esimies Soile Hietanen kuvailee Villeä tunnolliseksi ja hyväntuuliseksi työntekijäksi ja kertoo Villen tekevän kaupalla aivan samoja tehtäviä kuin muutkin myyjät, ainoastaan kassatyöskentelyyn mies ei itsekään koe pystyvänsä.

– Kuivatavaran purku luonnaa hyvin. Tuoretuotteissa Ville ei ole ollut, sillä päivämäärät ovat niissä niin pienellä ja haalealla, ja se on niin tarkkaa, Soile selvittää ja muistelee sitten erästä asiakaspalveluun liittyvää tapausta, joka vetää myös Villen suun hymyyn.

– Meille tuli kerran ostoksille eräs vanhempi näkövammainen herra, joka etsi tuloksetta jotakin tiettyä tuotetta. Mies pyysi Villeltä apua etsintään ja päivitteli, kun ei näe tuotteita kunnolla. Ville totesi siihen, että eipä näe muuten hänkään, mutta haeskellaan yhdessä.

– Meillä käy paljon isäntiä kauppalapun kanssa, ja se on sitten tarkkaa, että kotiin viemisinä on oikea tuote. Aika paljon asiakkaat tarvitsevat apua, ja päivän mittaan on kyllä kiva kohdata asiakkaita, Ville kertoo.

Ville pyrkii hoitamaan asiakaspalvelutilanteet itse alusta loppuun, mutta joskus tietyn tuotteen etsiminen tuottaa vaikeuksia pakkausten pienen präntin takia.

 

Jokainen on samalla viivalla

Karvian Salessa asiakkaat nostavat hattua sille, että Ville on päättäväisesti halunnut töihin Saleen. Hyllyjen välissä puhutaan, ettei päälle päin edes huomaa, että Ville ei näe. Hyvällä perehdytyksellä on ollut iso rooli siinä, että Ville pärjää kaupalla niin hienosti.

– Ensin selvitettiin, mitä Ville pystyy tekemään ja muokattiin tehtäviä sen mukaan. Perehdytykseen piti käyttää aikaa ja työtavat täytyi käydä läpi. Kun perehdytyksen tekee kunnolla niin vaikka Ville tekisi miten pienen jutun meidän muiden puolesta niin se on aina muiden työkuormasta pois. Ja ihan jokaisen työntekijän kohdallahan esimiehen pitää katsoa miten työt sujuu; se ei muuta mitään, että on erityistä tukea tarvitseva, Soile kertoo.

Työnantajan on tärkeää tiedostaa, että erityistä tukea tarvitsevat työntekijät eivät koe olevansa erilaisia, vaan samalla viivalla muiden kanssa. He eivät halua erityiskohtelua tai paapomista. He ovat yhtä ammattiylpeitä ihmisiä kuin kuka tahansa muu.

Jos erityistä tukea tarvitsevan perehdyttäminen ottaakin tavallista enemmän aikaa, ollaan myös nykyisten massanuorten kanssa tultu tilanteeseen, jossa perehdyttämiseen on käytettävä aiempaa enemmän panoksia: työhön tulijoiden sukupolvi on tänä päivänä erilainen kuin aikaisemmin ja vaatii toisinaan tarkkaa ohjeistusta esimerkiksi kännykän käytöstä, työajoista ja jopa kohteliaisuudesta. Kuka oikeastaan onkaan erityistä tukea tarvitseva?

Mukavinta työssä on Villen mielestä se, että on tekemistä ja tuntee saavansa jotain aikaan.

 

Työpolkuja väliaikaisten ratkaisujen sijaan

Osuuskaupalla erityisen tuen tarvetta ei ole määritelty tarkasti, vaan liikkeelle on lähdetty siitä ajatuksesta, että periaatteessa kuka tahansa meistä voi joskus tarvita työssään tavallista enemmän tukea. Elämäntilanteet muuttuvat, ja työntekijä voi kohdata haasteita, joiden vuoksi toimintakyky voi alentua tilapäisesti tai pysyvästi. Tuen tarpeen taustalla voi olla myös esimerkiksi kehitysvamma tai mielenterveysongelma.

Erityistä tukea tarvitsevia on työskennellyt käytännössä aina, ja tällä hetkellä pisin voimassa oleva työsuhde on alkanut vuosituhannen vaihteessa. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista, myös epäonnistumisia, kuten elämään noin yleensäkin. Varsinainen erityistä tukea tarvitsevien työllistämisprojekti aloitettiin Osuuskaupalla vuonna 2017, jolloin kaupalle ja liikennemyymälöihin palkattiin useita hakijoita kausiluontoiseen työhön. Yhtenä motivaattorina projektin taustalla oli se, että haluttiin varmistaa, että työntekijä saa työstään asianmukaista palkkaa – tämä kun ei edes 2020-luvun Suomessa ole aina itsestäänselvyys. Viime kesänä Osuuskaupalla oli töissä jo yhteensä 27 erityistä tukea tarvitsevaa, ja tammikuussa Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus PAEK myönsi Osuuskaupalle Vastuullinen työnantaja 2019 -tunnustuksen.

Osuuskaupalla on koko ajan ollut tavoitteena luoda erityistä tukea tarvitseville väliaikaisten ratkaisujen sijaan pidempiä työpolkuja. Eräs kaupalla vakiokasvoksi tullut työntekijä on Tampereen Sokos Herkussa työskentelevä Juuso Hellström, joka puikkelehtii Herkun käytäviä yhdessä esimiehensä Mika Rannan kanssa. On perjantain lounasaika, ja kuhina ympärillämme on kova. Opin kuitenkin pian, että juuri asiakaspalvelu on lähellä Juuson sydäntä, vaikkakin alun perin miestä olisi kiinnostanut aivan toisenlainen ammatti ihmisten parissa.

Sokos Herkun leipäosasto on Juuson valtakuntaa.

 

Työtä omista vahvuuksista käsin

– Olen 23-vuotias ja asunut koko ikäni Tampereella. Olen opiskellut ammattikoulussa, ja valmistuin 2016 asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi. Haaveammattini oli nuorempana linja-auton kuljettaja, koska isäni on ollut 30 vuotta töissä TKL:llä. Koulussa kuraattorin kanssa kuitenkin juteltiin, että kuljettajan työ on minulle liian hankala ammatti, ja kuraattori suositteli minua lähtemään liiketalouden puolelle. Pääsin erityishaun kautta opiskelemaan pienryhmään, ja koulussa liiketalous alkoikin sitten kiinnostaa enemmän, Juuso kertoo.

Juusolla on diagnosoitu monimuotoinen oppimiskyvyn häiriö, jonka vuoksi huomion jakaminen useaan paikkaan tuottaa tavallista enemmän hankaluuksia. Sokos Herkussa Juuson valtakunnaksi on valikoitunut miehen omasta toiveesta leipäpuoli, jossa hän purkaa kuormaa kolmena aamuna viikossa ja laittaa omien sanojensa mukaan massat hyvään kuosiin. Esimies Mika on tuntenut Juuson vasta puoli vuotta, mutta pistänyt merkille, että hommat hoituvat mallikkaasti.

– Mietit työtäsi aina asiakasnäkökulmasta, ja olet järjestelmällinen ja siisti, Mika kehuu ja kuuntelee tarkasti, kun Juuso selvittää motiiviaan:

– Kun olen laittanut leivät siististi esille niin monesti asiakkaatkin ovat tulleet sanomaan, että voi kun nyt tulen sotkemaan tämän asetelman. Sitten on vain laitettava takaisin oikeaan järjestykseen. Olen huomannut, että tavaraa menee heti paremmin, kun ne on aseteltu kauniisti.

Juuso on paitsi tarkka myös helposti lähestyttävä. Sekä Juuso että Mika ovat myös huomanneet, että kaikista työntekijöistä asiakkaat menevät mieluiten puhumaan juuri Juusolle, ja moni on kehunut saaneensa mieheltä hyvää palvelua. Yksi toive tällä täsmällisellä työntekijällä olisi kuitenkin asiakkaille:

– Että tavarat vietäisiin omille paikoilleen, eikä laitettaisi esimerkiksi jauhelihapaketteja pakastimeen. Valitettavan paljon tällaista tapahtuu, ja siinä menee syömäkelpoista ruokaa roskiin.

Kaupalla pitkään töissä olleet Juuso ja Mika eivät malttaisi olla järjestelemättä hyllyjä omilla vapaa-ajan kauppareissuillaankin.

 

Koko työyhteisö luo onnistumisen edellytykset

Juusolla on Sokos Herkussa 56 työkaveria, jotka ovat ottaneet erityistä tukea tarvitsevan työntekijän vastaan hienosti. Villen tapaan Juuso on positiivinen tyyppi, ja monessa erityistä tukea tarvitsevan työllistävässä toimipaikassa onkin huomattu, että itse asiassa koko työyhteisö saa erityiseltä työntekijältä lisää energiaa.

– Mulla on hyvä fiilis siitä, että Juuso on meillä töissä, sanoo Mika ja komppaa Karvian Soilen ajatuksia tukijoukoista:

– Tärkeää erityistä tukea tarvitsevan palkkaamisessa on se, että hänelle nimetään ohjaaja, joka ottaa oikeasti asiakseen ohjata ja käydä keskusteluita siitä, miten menee ja haluaako työntekijä esimerkiksi oppia uutta. Tukea tarvitsevat ovat erilaisia: joku saattaa pidemmän perehdytyksen jälkeen pärjätä hyvinkin itsenäisesti, kun taas toinen saattaa tarvita jatkuvaa apua.

Ohjaajan lisäksi koko muulla työyhteisöllä on merkittävä rooli siinä, miten homma toimii. Peruspohja on rakennettava työpaikalla valmiiksi niin, että kaikki ovat valmiita ottamaan erilaisuuden vastaan eri muodoissaan. Työntekijöillä voi olla ennakkoasenteita tai pelkoja, ja he voivat pohtia esimerkiksi, viekö erityistä tukea tarvitseva muiden työntekijöiden tunteja. Esimiehellä on tärkeä tehtävä tien tasoittajana, kun totuttuja tehokkuuslähtöisiä malleja ravistellaan. Erityistä tukea tarvitsevan työllistymisen edellytyksenä on, että työpaikalla nähdään myös tehokkuuden ulkopuolinen maailma.

On paljon sellaista, mitä ei pysty mittaamaan rahassa. Erityistä tukea tarvitsevalle työllä on erityinen merkitys, kun työnteko tuo elämään kaivattua aktiviteettia ja vaikuttaa sitä kautta moneen muuhunkin seikkaan: sosiaalisuuteen, päivärytmiin, omanarvontuntoon – asioihin, jotka tulevat monelle muulle annettuina. Jos erityistä tukea tarvitsevalle haluaa antaa mahdollisuuden tavalliseen työelämään, siihen pystyy jokainen. Asenne ratkaisee.