2.6.2017

Kun kielten sekamelska Inarissa vallitsi

1960–70-lukujen vaikeat ajat sysäsivät Lapissa liikkeelle fuusioitumiskehityksen.

Osuuskunnan kokoukset, joissa fuusioista päätettiin, olivat usein sangen värikkäitä ja suurten tunteiden kyllästämiä. Tällainen oli esimerkiksi kokous, jossa Inarin Osuuskauppa äänesti sulautumisestaan Osuuskauppa Suur-Lappiin.

"Inarin Osuuskauppa, jolla oli myymälät Ivalossa, Inarissa, Utsjoella ja Karigasniemellä, oli värikäs jo itsessään. Sen väestöpohjan muodostivat alkuperäisten saamelaisten ja kolttasaamelaisten lisäksi muualta Suomesta muuttaneet "lanthalaiset" sekä esimerkiksi Petsamosta ja Sallasta sodan jälkeen alueelle asutetut siirtolaiset", muistelee Inarin Osuuskaupan toimitusjohtajana ja myöhemmin pitkäaikaisena Haukiputaan Osuuskaupan toimitusjohtajana työskennellyt Tuomo Seppänen.

"Ei Inarin Osuuskauppa köyhä ollut. Se tuli toimeen omillaan, mutta ongelmaksi oli muodostunut rahoitusrakenne. Toimintaa pyöritettiin vekselivetoisesti eli hyvin lyhytaikaisilla lainoilla. Pitkäaikaista rahoitusta ei saatu. Tähän tilanteeseen fuusion kuviteltiin tuovan helpotusta."

Kun osuuskauppaväki kokoontui päättämään yhdistymisestä Suur-Lappiin, kielten sekamelska oli pahempi kuin Baabelissa. Puheenvuoroja käytettiin niin suomeksi, saameksi, koltaksi kuin ruotsiksi ja norjaksikin.

"Ennen kuin varsinaiseen asiaan päästiin, äänestettiin kuusi kertaa, muun muassa esityslistasta, työjärjestyksestä, puheenjohtajasta ja siitä, saako SOK:n edustaja olla paikalla", Seppänen kertoo.

Sulautumispäätös syntyi, mutta pian kuitenkin huomattiin, että vastaanottanut osuuskauppa oli paljon pahemmassa jamassa kuin Inarin Osuuskauppa ikinä.

Lue lisää Arinan Tarinasta pohjoisen Suomen osuuskauppojen fuusioitumiskehityksestä ja Arinan kasvusta pinta-alaltaan Suomen suurimmaksi osuuskaupaksi. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.

S-kanavan sisällöt asiasanalla: Arina100, Arinan tarina, Juhlakirja