24.1.2017

Kun kesätöistä pitkä ura urkeni

  • Kuvassa vasemmalta Keskitalo, myymälänhoitaja Maria Hietaharju ja oikealla Eila Mosorin. Kuva on otettu Oulussa Valtatie 89:n myymälässä v. 1957

Arinassa 2000-luvun puolelle työskennellyt Eila Mosorin, omaa sukua Hiltunen, muistelee 1950-luvulla alkanutta uraansa.

"Menin keväällä vuonna 1956 Arinan konttorille, joka sijaitsi Isokadulla. Kysyin tarkastajaa. Minut ohjattiin huoneeseen, jossa istui pitkä mies rennosti jalat pöydällä. Kerroin, että koulu loppuu toukokuun viimeinen päivä, olisiko Arinassa työpaikkaa tarjolla.

Pian sain viestin, että pitää mennä käymään Arinan konttorilla. Nyt tarkastaja Rissa otti minut vastaan ja kertoi, että minulle on paikka Hintan Arinassa.

Rissa ihmetteli, että miksi olen nyt niin erinäköinen kuin viimeksi tavatessamme. Kerroin, että olen leikannut hiukseni; keväällä minulla oli kaksi pitkää lettiä. Niin minusta tuli Arinalainen, ja äitini liittyi heti Arinan jäseneksi.

Hintan myymälänhoitajana oli Raili Viitala, nuori kahden lapsen äiti, jolla oli asunto samassa rakennuksessa. Sain hyvän esimiehen ja mukavat työtoverit. Kaikki kaupan työt opetettiin heti nuorelle työntekijälle.

Myymälässä oli kuluneet puulattiat, jotka pestiin juuriharjalla ja mäntysuovalla. Kynnykset eli ns. anopinkaulat piti saada puhtaiksi. Kerran viikossa lattia kuurattiin kontaten oikein kunnolla.                                                                                           

Maidot tulivat myymälään tonkissa. Niistä mitattiin litran mitalla jokaiselle asiakkaalle hänen haluamansa määrä. Jauhot, sokerit ja muut kuivat tuotteet tulivat säkeissä. Jauhot kaadettiin laareihin, joista mitattiin sen verran kuin asiakas halusi.

Lihatiski oli marmorilevy, jonka päälle lihat laitettiin esille. Sahalla ja kirveellä lihapölkyn päällä pienittiin sopivia palasia. Kerran kävi niin, että possun liha pääsi loppumaan. Minun piti lähteä polkupyörällä lihavarastolta hakemaan jotain "etuvarttia". Ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olin hakemassa.

Syksyllä myymälään saapui sillitynnyri. Tarkastaja Torsten Orel sattui tulemaan paikalle juuri silloin, kun Raili oli kirveen kanssa suunnittelemassa tynnyrin avausta. Orel sieppasi kirveen ja sanoi, että anna tyttö minä näytän, kuinka sillitynnyri avataan. Niin saatiin tynnyri rivakasti auki.

Meillä oli toimipaikassa myös posti ja säästökassa, joiden työt sain myös heti oppia.  

Kun 2000-luvulla posti- ja pankkipalveluita alkoi tulla myymälöihin, jotkut työkaverit kokivat uuden opettelemisen hankalana. Siihen totesin, että eihän tämä ole kuin paluuta ajassa 50 vuotta taaksepäin.

Työvuosinani sain käydä paljon erilaisissa koulutuksissa ja työnantajan järjestämillä kursseilla. Ensimmäiseen koulutukseen pääsin heti alkuaikoina.

Arinassa työskentelin sitten Hintan jälkeen lukuisissa toimipaikoissa: neljässä Valtatien myymälässä, Merikosken kadulla, Hietasaaressa, Toivoniemessä, Toivontiellä, Myllyojalla, Lasi-Arinassa, Sokoksen elintarvikeosastolla, Sokoksen karkkikaupassa, Isokadulla lähellä kirkkoa, Heinäpäässä Kirkkokadulla, Kaukovainiolla, Korvenkylässä, A-Marketissa ja Raksilan marketissa."

Eila Mosorin toimi työuransa varrella myös pitkään Arinan pääluottamusmiehenä.

Lue lisää mielenkiintoisia uratarinoita Arinan tarinasta. Juhlakirja ilmestyy toukokuussa 2017.

S-kanavan sisällöt asiasanalla: Arina100, Arinan tarina, Juhlakirja