Osuustoiminta-ajatus levisi Suomessa nopeasti 1900-luvun alussa. Ensimmäinen näihin päiviin saakka yhtäjaksoisesti Suomessa toiminut osuuskauppa on Turussa vuonna 1901 perustettu Vähäväkisten Osuusliike, josta on muotoutunut monien vaiheiden jälkeen nykyinen Turun Osuuskauppa.
Osuustoimintalain säätämisen jälkeen vuonna 1901 osuustoiminta-aate levisi kaikkialle Suomeen ja osuuskauppoja perustettiin lähes kaikkiin kuntiin. Alusta lähtien osuustoiminta on ollut Suomessa luonteeltaan alueellista ja paikallista.
|
|
| Vähäväkisten Osuusliike Turussa |
Osuuskauppojen määrän nopeasti kasvaessa havaittiin tarve yhteistyöhön. Vuonna 1904 perustettiin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK hoitamaan yhteisostoja, neuvontaa ja ohjausta. Sivukonttoreiden, oman tuontitoiminnan ja teollisen tuotannon myötä SOK:n toiminta laajeni nopeasti välitysliikkeestä täysimittaiseksi tukkukaupaksi. SOK:n ensimmäiset tuotantolaitokset, neulomo, harjatehdas, sikuritehdas, kahvinpaahtimo sekä mauste- ja teepakkaamo perustettiin Helsinkiin vuosina 1914–1916.
SOK:n ja osuuskauppojen toiminta-ajatuksena oli jo tuolloin tuottaa yhdessä palveluja ja etuja jäsenille, nykyisille asiakasomistajille. Yli sadan vuoden ajan tämä on ollut alueosuuskaupoille ja koko S-ryhmälle toiminnan lähtökohta ja päämäärä.
Osuuskauppa-aatteen sanansaattajaksi perustettiin vuonna 1905 Yhteishyvä-lehti.
Vuonna 1919 osuuskauppoja oli jo yli 500, niiden jäseniä yli 170 000 ja toimipaikkoja 1 400.
Valtakiista ja hajoaminen
Osuustoiminnan yli satavuotiseen historiaan on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiä, eivätkä vuodet ole olleet pelkkää menestystä ja yhteistoimintaa. Vuonna 1916 osuustoiminta jakaantui porvarilliseen ja työväen osuustoimintaan. Tähän asti liikettä oli kehitetty rintarinnan. Hajoaminen heijasteli samalla suomalaisen yhteiskunnan voimakasta poliittista kahtiajakoa.